Jokaisessa kulttuurissa ja kaikissa lääkinnän perinteissä ennen meidän aikaamme parantaminen saavutettiin liikuttamalla energiaa. -Albert Szent-Györgyi (1960)
Energiahoito (engl. biofield therapy) on vaihtoehtoisen terveydenhuollon ala, jossa keskitytään kehon aineettomaan ulottuvuuteen, niin kutsuttuun biokenttään (biofield), jonka uskotaan olevan olennainen kehon terveydelle ja toiminnalle. Biokentästä voit lukea enemmän biofotoneista kertovasta artikkelistani. Tällä alalla tiedostetaan mahdollisuus aineettomaan vuorovaikutukseen hoitajan ja hoidettavan välillä, minkä vuoksi hoitaja ei hoidon aikana välttämättä edes kosketa hoidettavaa. Tällaisia hoitomuotoja ovat muun muassa reiki ja therapeutic touch. Energiahoidot kuuluvat energialääkinnän piiriin (energy medicine), energialääkintä on energiahoitoa laajempi käsite, joka kattaa monia muitakin täydentäviä ja vaihtoehtoisia hoitomuotoja, joiden tarkoituksena on vaikuttaa kehon biokenttään eri tavoin. Näihin kuuluvat edellä mainittujen lisäksi muun muassa akupunktio ja homeopatia.
Vaikka tällaiset hoidot vaikuttavat monen mielestä epäuskottavilta, biofysiikan tutkimus ja esimerkiksi Beverly Rubikin esittämä biokenttähypoteesi (biofield hypothesis) tarjoavat vahvaa tieteellistä näyttöä niiden toimivuudelle ja tehokkuudelle. Energiahoitoja ei voida ymmärtää perinteisen biologian pohjalta, sillä perinteinen biologia tarjoaa kemiaan perustuvan reduktionistisen näkemyksen elämästä, vaan ne on ymmärrettävä biofysiikan näkökulmasta. Biofyysinen näkökulma käsittelee elävien olentojen kenttävuorovaikutuksia sekä informaation virtoja ympäristön ja organismin välillä. Molemmat näkemykset ovat oikeita omassa kontekstissaan, mutta kumpikin yksinään on rajoittunut. Yhdessä ne täydentävät toisiaan ja tarjoavat laajemman käsityksen elämästä.
Tarkastellaan siis energiahoitoja Rubikin biokenttähypoteesin pohjalta. Hypoteesi esittää, että eläviä organismeja läpäisee ja ympäröi heikko sähkömagneettinen biokenttä, joka saa alkunsa fyysisestä kehosta. Tämän kentän nähdään yhdistävän kehon yhdeksi kokonaisuudeksi, ja sen uskotaan säätelevän kehon biologisia toimintoja ja välittävän tietoa elimistössä. Tätä sähkömagneettista tietoa on kutsuttu bioinformaatioksi. Toisin sanoen fyysinen keho luo biokentän, ja biokenttä ohjaa fyysisen kehon toimintaa. Claude Bernard ilmaisi tämän ajatuksen sanoessaan: "Vitaalivoima ohjaa ilmiöitä, joita se ei itse luo; fyysiset tekijät luovat ilmiöitä, joita ne eivät ohjaa". Kentän ja fyysisen kehon välillä on siis kaksisuuntainen yhteys. Kun kenttä häiriintyy, keho reagoi, ja vastaavasti kehon häiriöt heijastuvat kenttään. Tästä syystä biokentän tila on indikaattori fyysisen kehon tilalle, ja kentän hoito ohjaa fyysisen kehon fysiologiaa kohti normaalia.
Biokenttähypoteesin mukaan energiahoidot perustuvat epälineaarisuuden periaatteeseen, jossa vasteen suuruus ei ole suorassa suhteessa syötteen, eli terapeuttisen ärsykkeen, voimakkuuteen. Lineaariset järjestelmät ilmentävät käyttäytymistä, joka on tarkasti suhteellista, eli vasteen ja ärsykkeen kuvaaja on suora viiva. Epälineaariset järjestelmät puolestaan, kuten kaikki elävät olennot, ilmentävät käyttäytymistä, joka ei ole suoraan suhteellista. Epälineaarinen järjestelmä voi osoittaa arvaamatonta käyttäytymistä ja reagoida voimakkaasti äärimmäisen heikkoon ärsykkeeseen. Yleisesti ottaen, kun terve henkilö altistuu heikolle ärsykkeelle, kuten energiahoidoissa, vaste on vähäinen. Jos henkilö kuitenkin on sairas tai epätasapainossa, heikko ärsyke voi aiheuttaa voimakkaan vasteen. Tämä auttaa selittämään energiahoitojen vaikutukset, sillä ne voidaan nähdä tapahtuvan hoitajan ja hoidettavan biokenttien vuorovaikutuksen seurauksena, sähkömagneettisen bioinformaation välityksen kautta. Energiahoitajan tuottamat heikot sähkömagneettiset kentät saattavat vaikuttaa terapeuttisesti sairaan hoidettavan biokenttään, mikä ohjaa hoidettavan biokentän tasapainoisempaan tilaan ja edistää fyysisen kehon paranemista.
Tämän lisäksi biokenttähypoteesi selittää bioresonanssihoidossa ja soveltavassa kinesiologiassa havaitun ilmiön, jossa keho reagoi sen lähellä oleviin aineisiin, kuten ravintolisiin, yrtteihin tai lääkkeisiin. Kun aine tuodaan lähelle kehoa, kosketuksiin biokentän kanssa, elimistössä tapahtuu fyysinen reaktio, joka ilmenee muun muassa faskioiden jännittymisenä tai rentoutumisena sekä sykkeen ja lihasvoiman muutoksina. Tätä reaktiota havainnoimalla voidaan kohtalaisen luotettavasti ennustaa aineen biologisia vaikutuksia ilman, että sitä on otettava sisäisesti. Tämä ilmiö perustuu siihen, että ei ainoastaan elävät olennot, vaan myös kaikki aineet ja esineet tuottavat heikkoa sähkömagneettista säteilyä, joka sisältää informaatiota kyseisestä aineesta.
Yhteenvetona voidaan todeta, että biokenttä toimii säätelyjärjestelmänä organismin sisällä ja viestintäjärjestelmänä organismien välillä tai organismin ja sen ympäristön välillä. Kenttä vastaanottaa bioinformaatiota ympäristöstään ja ilmentää fyysisiä reaktioita, kuten lihasjännitystä tai rentoutumista, tai syvempiä fysiologisia muutoksia, tämän informaation pohjalta. Energiahoidot pyrkivät manipuloimaan biokenttää ja vaikuttamaan siten kehon syvimpiin säätelymekanismeihin, mikä voi parhaassa tapauksessa johtaa merkittäviin parannuksiin hyvinvoinnissa ja terveydessä.
Lähde: Rubik, B. (2002) The Biofield Hypothesis: its biophysical basis and role in medicine, The Journal of Alternative and Complementary Medicine, 8(6), pp. 703–717. https://doi.org/10.1089/10755530260511711.
Comments