Kirjassaan “The Field” biofysiikkaa ja kvanttimekaniikkaa tutkinut Lynne McTaggart toteaa, että perimmiltään ihmiset ja kaikki elolliset olennot eivät ole kemiallisia reaktiota, vaan kenttäilmiöitä, jotka ovat yhteydessä kaikkeen muuhun maailmassa. Kehomme ja maailmankaikkeuden välillä ei ole kaksijakoa, vaan ainoastaan yksi yhteinen kenttä. Tämä kenttä vastaa mielemme korkeimmista toiminnoista ja on tiedonlähde, joka ohjaa kehomme kasvua ja paranemista. Tämä kenttä on se voima, joka lopulta määrittää terveydentilamme.
Tutkija Marco Bischofin mukaan tieteen on suunnattava huomionsa luonnon kokonaisvaltaisuuteen ja esitettävä sen myötä uusia kysymyksiä. Pystyäkseen selittämään todellisuuden ilmiöitä tieteen on kehitettävä todellisuuskäsite, joka ei sulje pois mitään sen osaa. Sen lisäksi, että tarkastellaan ilmiöitä mekanistisesti, "alhaalta ylös", on tarkasteltava niitä "ylhäältä alas", kuten vitalistisessa ja holistisessa ymmärryksessä. Ajatus, että jälkimmäinen on toissijainen, ennakkoluulo, josta on päästävä eroon. Kvanttimekaanisen maailmankuvan mukaan molemmat näkökulmat ovat täysin tasavertaisia.
Biofotoneista kertovassa artikkelissaan Marco Bischof toteaa, että kaikki elävät organismit säteilevät heikkoa valoa, joka saa syntynsä jokaisen solun DNA:ssa. Tämä valo ei ole paljain silmin nähtävissä, mutta sitä voidaan mitata. Sen keskimääräinen voimakkuus vaihtelee muutamasta fotonista muutamaan sataan fotoniin sekunnissa neliösenttimetriä kohden. Tämä vastaa kynttilän valoa 25 kilometrin etäisyydellä. Tämä valo muodostaa merkittävän osan ihmisen sisäisestä ympäristöstä ja on aineeton osa kehoamme, joka yhdistää meidät ulkoiseen maailmaan.
Saksalainen biofyysikko Fritz Albert Popp ja hänen kollegansa, sekä monet muut tutkijat ympäri maailmaa, ovat osoittaneet biofotonisäteilyn olemassaolon, ja ovat kartoittaneet sen ominaisuuksia. Heidän työnsä seurauksena tiedämme, että biofotonisäteily korreloi voimakkaasti organismien elintoimintojen kanssa ja suurella todennäköisyydellä täyttää jonkin biologisen tehtävän, eikä ole vain aineenvaihdunnan sivutuote. Pitkäaikaiset päivittäiset mittaukset osoittavat, että kehon biotofotonisäteily noudattaa tunnettuja biologisia rytmejä (24 tuntia, viikko, kuukausi). Mittaukset pisteissä kehon vastakkaisilla puolilla osoittavat, että symmetriset mittausarvot ovat merkki terveydestä, kun taas epäsymmetriat ovat merkki sairaudesta. On havaittu, että syöpäkasvaimet tuottavat täysin erilaista biofotonisäteilyä kuin terve kudos. On myös osoitettu, että ennen organismin kuolemaa säteilyn voimakkuus kasvaa jyrkästi jopa tuhatkertaiseksi ja laskee nollaan kuolinhetkellä. Popp toteaa, että biofotonisäteily reagoi erittäin herkästi organismin sisäisiin muutoksiin, ja tästä syystä sen mittausta voidaan käyttää luotettavana indikaattorina näille muutoksille.
Poppin mukaan biofotonit ovat erittäin koherenttia, eli järjestäytynyttä, valoa, jota voidaan nähdä biologisena laservalona. Korkean järjestyksen ansiosta biologinen valo pystyy luomaan ja ylläpitämään järjestystä sekä välittämään tietoa organismissa. Klassisesta biokemiallisesta näkökulmasta poiketen hän kuvaa organismia kvanttisysteeminä, jossa kaikki molekyylit ovat kytkeytyneet toisiinsa tämän biofotonikentän kautta. Tämä koherentti biofotonikenttä läpäisee kehon ja ympäröi sitä, ja sen uskotaan säätelevän ja ohjaavan kaikkia organismin elämänprosesseja. Se pystyy välittämään signaaleja valon nopeudella mihin tahansa organismissa, ja se voi muun muassa aktivoida tai estää biokemiallisia prosesseja.
Popp toteaa, että keskimäärin jokainen kehon solu tuottaa noin 100 000 kemiallista reaktiota sekunnissa hallitakseen aineenvaihduntaansa. Jotta kemiallinen reaktio voi tapahtua, tarvitaan vähintään yksi aktivoitunut molekyyli reagoivista yhdisteistä. Tämän aktivoinnin aikaansaamiseksi tarvitaan vähintään yksi fotoni, ilman sitä mitään ei tapahtuisi. Popp uskoo, että solussa kemiallisista reaktioista vastaavat fotonit ovat biofotoneja. Näin ollen biofotonit eivät ole pelkästään kemiallisten reaktioiden tuotteita, vaan päinvastoin myös niiden aiheuttajia. Tästä seuraa johtopäätös, että biofotonikentällä on ratkaiseva rooli biologisten toimintojen säätelyssä, mikä avaa täysin uuden tavan ymmärtää vaihtoehtoisia ja täydentäviä hoitomuotoja ensisijaisesti ei-aineellisena informaation siirtona.
Koska biofotonisäteily heijastaa kaikkia sisäisiä muutoksia organismissa, sen mittaus voi periaatteessa paljastaa organismin fysiologisen tilan. Biofotonimittauksia on käytetty erilaisten terapeuttisten toimenpiteiden vaikutusten ja tehokkuuden arvioimiseen. Esimerkiksi lääkäri Dietrich Klinghardt on soveltanut Poppin löydöksiä kliinisessä työssään ja on havainnut, että biofotonikentän koherenssi korreloi voimakkaasti henkilön terveydentilan kanssa. Mittaamalla kehon tuottamaa valoa Klinghardt on voinut osoittaa, että terveet kudokset ja elimet tuottavat koherenttia valoa, kun taas sairaat kudokset ja elimet menettävät tämän kyvyn ja tuottavat joko kaoottista valoa tai eivät tuota valoa ollenkaan. Lisäksi hän osoittaa, että biofotonikentän koherenssin palauttaminen parantaa ajan myötä myös fyysisen kehon.
Biofysiikka avaa uusia ovia terveyden ja sairauden käsitteiden syvempään ymmärtämiseen. Yllä olevan pohjalta on ilmeistä, että terveys ei ole pelkästään normaalien biokemiallisten reaktioiden tulos, vaan se on ennen kaikkea seurausta koherentista biofotonikentästä. Tämä valokenttä ei ainoastaan heijasta kehomme sisäisiä tiloja, vaan myös säätelee niitä. Tulevaisuuden lääketieteessä biofotonikentän mittaaminen voi tarjota ennennäkemättömän tarkan kuvan potilaan terveydestä. Tämä lähestymistapa yhdistää modernin tieteen ja holistisen ymmärryksen, antaen mahdollisuuden hoitaa ja ymmärtää ihmistä kokonaisvaltaisemmin kuin koskaan aiemmin.
Lähteet:
Bischof, M. (2005) Biophotons: The light in our cells, Journal of Optometric Phototherapy, pp. 1-5.
Bischof, M. (2003). Introduction to Integrative Biophysics. In: Popp, FA., Beloussov, L. (eds) Integrative Biophysics. Springer, Dordrecht.
Cohen, S., Popp F.A. (2003) Biophoton emission of human body, Indian Journal of Experimental Biology, 41, pp. 440-445.
McTaggart, L. (2008) The field: The Quest for the Secret Force of the Universe. Harper Collins.
Popp, F.A. et al. (2002) Evidence of non-classical (squeezed) light in biological systems, Physics Letters A, 293(1–2), pp. 98–102.
Popp, F.A. (2005) Essential Differences Between Coherent and Non-Coherent Effects of Photon Emission from Living Organisms, in Springer eBooks, pp. 109–124.
Popp, F.A. (2008) Principles of complementary medicine in terms of a suggested scientific basis, Indian Journal of Experimental Biology, 46, pp. 378-383.
Comments