Osteopaatti Edvin Sandström
Johdanto osteopatiaan
Sisällysluettelo
1. Mitä on osteopatia?
Osteopatia on manuaalinen hoitomuoto, joka pyrkii ihmiskehon kokonaisvaltaiseen hoitoon. Sen perusajatuksena on, että kehon rakenne (anatomia) ja toiminta (fysiologia) ovat yhteydessä toisiinsa, ja että keho pystyy paremmin korjaamaan itsensä, kun sen tuki- ja liikuntaelimistön rakenteet ovat tasapainossa. Osteopatia pyrkii edistämään tätä rakenteellista tasapainoa ja siten edistämään tervettä fysiologista toimintaa. Osteopaattinen hoito perustuu anatomian ja fysiologian syvälliseen tuntemukseen, ja osteopatian holistiseen parantamisen filosofiaan.
Osteopaattisessa hoidossa käytetään monenlaisia tekniikoita, kuten pehmytkudosten käsittelyä, nivelten mobilisointia ja manipulointia. Hoito on tyypillisesti lempeää ja kohdistuu koko kehoon, mikä erottaa sen joistakin muista manuaalisista terapioista, jotka keskittyvät enemmän tiettyihin oireisiin tai kehon osiin.
Osteopaatit hoitavat monenlaisia vaivoja, kuten tuki- ja liikuntaelimistön jäykkyyksiä ja liikerajoitteita, selkä- ja niskakipuja, päänsärkyä ja urheiluvammoja. Lisäksi osteopatiasta on apua toiminnallisiin häiriöihin kuten ruoansulatusvaivoihin, stressiin ja jopa kroonisiin sairauksiin.
Osteopaatin koulutus kestää neljä vuotta, ja osteopaatti on Valviran hyväksymä terveydenhuollon ammattihenkilö. Eurooppalaisen osteopatiastandardin (EN 16686) ansiosta voit luottaa siihen, että osteopaatin antama hoito on turvallista. Osteopaatin vastaanotolla sinua kohdellaan hienovaraisesti, kunnioituksella ja arvostuksella. Sinun terveytesi ja hyvinvointisi ovat aina etusijalla.
2. Osteopatian historia
Osteopatian kehitti amerikkalainen lääkäri nimeltä Andrew Taylor Still 1800-luvun loppupuolella. Still oli tyytymätön lääketieteen kyvyttömyyteen hoitaa monia sairauksia ja vaivoja. Hän kehitti näkemyksen, että ihmiskehon rakenne ja toiminta ovat läheisessä yhteydessä toisiinsa, ja että keho pystyy parantamaan itsensä oikeanlaisissa olosuhteissa. Stillin mukaan tärkeää on löytää ja korjata mekaaniset poikkeavuudet kehossa, jotka häiritsevät normaalia verenkiertoa ja hermoston toimintaa, mikä puolestaan estää kehon luonnollisia itseparanemismekanismeja toimimasta. Tämän periaatteen mukaisesti osteopatia keskittyy kehon tukirakenteiden, kuten luuston, lihasten ja nivelten, manuaaliseen käsittelyyn.
Still perusti ensimmäisen koulun, American School of Osteopathy, Missourin osavaltioon vuonna 1892, jonka jälkeen osteopatia levisi nopeasti Yhdysvalloissa 1900-luvun alussa. 1900-luvun puolivälissä osteopatia alkoi saada tunnustusta myös muissa maissa, kuten Isossa-Britanniassa, jossa perustettiin osteopatian kouluja ja järjestöjä. Euroopassa ja monissa muissa osissa maailmaa osteopatia on vakiinnuttanut asemansa tunnustettuna vaihtoehtoisen ja täydentävän lääketieteen muotona, jota käytetään laajasti erilaisten vaivojen hoitoon.
Nykyään osteopatia on laajasti hyväksytty hoitomuoto monissa maissa, ja osteopaatit käyvät läpi perusteellisen koulutuksen ja sertifiointiprosessin. Vaikka osteopatia jakaa joitakin yhtäläisyyksiä muiden manuaalisten terapiamuotojen kanssa, se säilyttää ainutlaatuisen filosofiansa ja lähestymistapansa hoitoon.
3. Osteopatian periaatteet
Osteopatian periaatteet muodostavat perustan osteopatian käytännölle. Osteopatian pääperiaatteet ovat:
-
Keho on kokonaisuus: Osteopatia näkee ihmiskehon yhtenäisenä kokonaisuutena, jossa eri osat vaikuttavat kaikki toisiinsa. Tämä tarkoittaa, että yhden kehon osan toimintahäiriö vaikuttaa koko kehoon, ja hoidon tulisi siten kohdistua koko kehoon eikä vain oireilevaan osaan.
-
Rakenne ja toiminta ovat vuorovaikutuksessa: Osteopatian periaatteiden mukaan kehon rakenne (anatomia) ja toiminta (fysiologia) vaikuttavat toisiinsa. Kun kehon rakenne on tasapainossa ja vapaa liikkumaan, kehon fysiologia toimii esteettä.
-
Keholla on kyky parantaa itsensä: Osteopatia perustuu vahvasti periaatteeseen, että keholla on luontainen kyky ylläpitää terveyttä ja parantaa itsensä. Osteopaattisen hoidon tavoitteena on tukea tätä itseparanemisprosessia poistamalla esteitä, kuten lihaskireyksiä ja nivelten liikerajoituksia, jotka häiritsevät normaalia fysiologista toimintaa.
4. Kenelle osteopatia sopii?
Osteopatian hoitomahdollisuudet eivät rajoitu tiettyihin oireisiin tai vaivoihin, vaan se sopii monenikäisille ja eri elämäntilanteissa oleville ihmisille, ja sitä voidaan käyttää laajasti eri akuuttien ja kroonisten vaivojen hoitoon. Se hyödyttää kaikenikäisiä: vauvoja (esim. koliikkiin tai syntymätraumoihin), lapsia (esim. kasvukipuihin), raskaana olevia (esim. lantion kipuun), urheilijoita (esim. lihasvammoihin), työikäisiä (esim. istumatyön aiheuttamiin jumeihin) ja iäkkäitä (esim. liikkuvuuden ylläpitoon).
Vauvat ja lapset: Osteopatiaa käytetään vauvojen koliikin, imetysvaikeuksien ja syntymän jälkeisten jännitystilojen lievittämiseen. Lapsilla osteopatia auttaa esimerkiksi kasvuun liittyvissä kiputiloissa tai asentovirheiden korjaamisessa.
Urheilijat: Urheilijat hyödyntävät osteopatiaa vammojen ennaltaehkäisyssä ja hoidossa sekä suorituskyvyn parantamisessa. Osteopatia auttaa urheilijaa palautumaan rasituksesta nopeammin ja parantaa kehon liikkuvuutta ja linjausta.
Työikäiset aikuiset: Toimistotyöntekijät ja fyysisesti raskasta työtä tekevät kohtaavat erilaisia tuki- ja liikuntaelimistön vaivoja, kuten niska- ja selkäkipuja. Osteopatia auttaa lievittämään näitä vaivoja ja parantaa kykyä ylläpitää hyvää työergonomiaa.
Ikääntyneet: Vanhemmilla ihmisillä osteopatia auttaa ylläpitämään liikkuvuutta ja lievittämään kipua, mikä parantaa elämänlaatua ja auttaa säilyttämään itsenäisyyden.
Kroonisia sairauksia sairastavat: Osteopatia tukee kroonisten sairauksien, kuten astman, ruoansulatushäiriöiden ja migreenin hoitoa. Se parantamaa kehon yleistä fysiologista toimintaa ja vähentää oireiden vakavuutta.
5. Onko osteopatia turvallista?
Kyllä, osteopatia on turvallista, kun sen suorittaa koulutettu ja rekisteröity osteopaatti. Suomessa osteopaatit käyvät nelivuotisen koulutuksen, joka kattaa anatomian, fysiologian ja manuaalisten tekniikoiden hallinnan. Heidät rekisteröi Valvira, mikä takaa, että he ovat laillistettuja terveydenhuollon ammattilaisia. Hoito on lempeää, ja toisin kuin joskus luullaan, se ei sisällä voimakkaita "naksautuksia", ellei se ole välttämätöntä ja täysin turvallista. Riskit ovat minimaaliset, mutta kuten kaikessa hoidossa, on tärkeää kertoa osteopaatille terveydentilastasi (esim. aiemmat leikkaukset tai krooniset sairaudet), jotta hoito voidaan räätälöidä turvalliseksi.
6. Mitä osteopatiakäynnillä tapahtuu?
Tutkimus ja arviointi: Osteopaatti aloittaa yleensä asiakkaan tapaamisen haastattelulla, jossa kartoitetaan asiakkaan terveyshistoriaa ja tämänhetkisiä oireita. Tätä seuraa fyysinen tutkimus, jossa osteopaatti käyttää havainnointia ja käsillä tunnustelua arvioidakseen kireyksiä, epätasapainoja ja liikerajoitteita kehon rakenteissa. Vaikka osteopaatit eivät tee lääketieteellistä diagnoosia samalla tavalla kuin lääkärit, he tekevät kliinisen arvion potilaan tilasta käyttäen tietoa potilaan historiasta ja fyysisestä tutkimuksesta.
Hoitosuunnitelman laatiminen: Osteopaatti kehittää yksilöllisen hoitosuunnitelman, joka määrittelee hoidon tavoitteen.
Manuaalinen hoito: Osteopaatti käyttää erilaisia manuaalisia tekniikoita saavuttaakseen hoitotavoitteensa. Nämä tekniikat voivat olla lempeitä tai voimakkaampia, riippuen potilaan tilasta ja tarpeista.
Neuvonta ja itsehoidon ohjaus: Lisäksi osteopaatti usein neuvoo potilasta elämäntapamuutoksissa, ergonomiassa ja harjoituksissa, jotka voivat auttaa asiakasta ylläpitämään terveyttä ja ennaltaehkäisemään vaivoja.
7. Mitä hoitotekniikoita osteopaatti käyttää?
Osteopaatit käyttävät monenlaisia manuaalisia hoitotekniikoita, jotka voivat vaihdella riippuen potilaan iästä, terveydentilasta ja hoitoon hakeutumisen syystä. Osteopaatit räätälöivät hoitonsa yksilöllisesti kullekin potilaalle, ja he voivat yhdistellä eri tekniikoita.
Pehmytkudoskäsittely: Tämä tekniikka kohdistuu kehon pehmytkudoksiin, kuten lihaksiin, nivelsiteisiin ja jänteisiin. Osteopaatti käyttää erilaisia otteita ja liikkeitä, kuten venytyksiä ja painelua, jotta lihasten jännitys ja kireys saadaan lievittymään ja verenkierto paranemaan.
Manipulaatio: Manipulaatio tarkoittaa nopeaa, mutta tarkasti kontrolloitua liikettä nivelelle, joka on menettänyt normaalin liikkuvuutensa. Tämä voi johtaa nivelen napsahdukseen, joka syntyy siitä, kun nivelnesteeseen muodostuu kaasukuplia alipaineen seurauksena. Manipulaatio pyrkii palauttamaan nivelen normaalin toiminnan.
Myofaskiaalinen vapautus: Tämä tekniikka keskittyy kehon faskioihin, eli sidekudoksiin, jotka ympäröivät ja tukevat kehon kaikkia rakenteita. Osteopaatti käyttää painetta ja venytystä vapauttaakseen faskioita, mikä voi auttaa parantamaan liikkuvuutta ja nestekiertoa.
Viskeraaliset tekniikat: Viskeraalisessa hoidossa keskitytään kehon sisäelinten, kuten suoliston ja maksan, hoitoon. Osteopaatti käyttää varovaisia otteita parantaakseen elinten ja niitä ympäröivien kudosten liikkuvuutta, mikä edistää elinten fysiologista toimintaa ja vaikuttaa näin ollen positiivisesti yleiseen terveyteen ja hyvinvointiin.
Kraniaalinen osteopatia: Tunnetaan myös nimellä kraniosakraaliterapia, tässä hoitomuodossa keskitytään erityisesti pään ja ristiluun alueeseen. Osteopaatti aistii kehon hienovaraisia rytmisiä liikkeitä ja käyttää kevyttä painetta normalisoidakseen aivo-selkäydinnesteen kiertoa aivojen ja selkäytimen ympärillä.
8. Mihin osteopatia auttaa?
Osteopatia on monipuolinen hoitomuoto, joka auttaa laajassa kirjossa vaivoja. Tyypillisiä hoidettavia ongelmia ovat selkä- ja niskakivut, iskiasoireet (esim. säteilevä kipu jalkaan), migreeni ja jännityspäänsärky, jotka johtuvat usein lihasjännityksistä tai niskan virheasennoista. Se myös lievittää nivelten jäykkyyttä, esimerkiksi lonkassa, olkapäässä tai nilkassa, mikä on yleistä esimerkiksi urheilijoilla tai ikääntyvillä. Osteopatia myös auttaa stressiin ja unettomuuteen, koska se vaikuttaa autonomiseen hermostoon rentouttaen kehoa. Ruoansulatusongelmat, kuten refluksi tai hidas suoliston toiminta, voivat myös helpottua kun autonominen hermosto tasapainottuu.
Tuki- ja liikuntaelimistön ongelmat: Osteopatia on tunnettu erityisesti sen kyvystä hoitaa selkäkipuja, niskakipuja, iskiasta, lantion, polvien ja olkapäiden ongelmia.
Hengitysongelmat: Tekniikat, jotka keskittyvät rintakehän liikkuvuuden parantamiseen, auttavat hengitysongelmien, kuten astman hoidossa.
Stressi ja sen fyysiset oireet: Osteopatia auttaa vähentämään stressiä ja sen aiheuttamia fyysisiä oireita, kuten lihasjännitystä ja unettomuutta.
Päänsäryt ja migreenit: Osteopatian kraniaaliset tekniikat auttavat lievittämään päänsärkyä ja migreeniä, jotka saattavat johtua rakenteellisista ongelmista kaulan ja pään alueella
Ruoansulatusongelmat: Osteopaattiset tekniikat parantavat ruoansulatuskanavan toimintaa lievittämällä stressiä ja normalisoimalla autonomisen hermoston tasapainoa.
Vauvojen ja lasten vaivat: Monet osteopaatit hoitavat vauvoja ja lapsia, jotka kärsivät esimerkiksi synnytyksen jälkeisistä jännityksistä, koliikista tai pään muodon epäsymmetriasta.
Osteopatiaa voidaan käyttää myös ennaltaehkäisevänä hoitona tukemaan kehon hyvinvointia ja estämään mahdollisten ongelmien syntymistä. Koska osteopatia hoitaa ihmistä kokonaisvaltaisesti, sitä kannattaa hyödyntää myös ennen oireiden syntymistä.
9. Miten osteopatia eroaa fysioterapiasta?
Osteopatia perustuu ajatukseen, että keho on yhtenäinen kokonaisuus, jossa kaikki osat ovat yhteydessä toisiinsa. Tämä tarkoittaa, että osteopaatit pyrkivät hoitamaan kehoa kokonaisvaltaisesti, mikä tarkoittaa koko kehon rakenteellisten häiriöiden korjaamisen, jotta kehon oma parantava kyky voi toimia optimaalisesti. Fysioterapia keskittyy enemmän tiettyihin oireisiin tai sairauksiin ja niiden kuntoutukseen. Fysioterapeutit käyttävät usein harjoituksia ja laitteita auttaakseen potilasta palauttamaan ja ylläpitämään liikkuvuutta, voimaa ja toiminnallisuutta.
Osteopaatit käyttävät pääasiassa käsillä tehtäviä tekniikoita, kuten pehmytkudoskäsittelyä, nivelten mobilisointia ja manipulaatiota sekä kraniaalisia ja viskeraalisia tekniikoita, kun taas fysioterapeutin työssä korostuu usein aktiivinen kuntoutus, jossa potilas itse osallistuu hoitoonsa aktiivisesti harjoittelun kautta. Fysioterapeuttien käyttämiä menetelmiä ovat muun muassa harjoitusohjelmat, sähköhoidot (esim. TENS), ulträänihoidot ja kylmä- tai lämpöhoidot.
Osteopatiaa voidaan pitää erityisen sopivana kehon rakenteellisten ja toiminnallisten epätasapainotilojen hoitoon, kun taas fysioterapia on tehokasta erilaisten vammojen ja sairauksien kuntoutuksessa, etenkin kun potilaan toipumisprosessi hyötyy aktiivisesta harjoittelusta. Nämä hoitomuodot eivät ole toisiaan poissulkevia ja voivat toimia hyvin yhdessä.
10. Miten osteopatia eroaa hieronnasta?
Osteopatiaa ja hierontaa yhdistää se, että ne ovat manuaalisia hoitomuotoja, jotka keskittyvät kehon kudosten käsittelyyn. Niillä on kuitenkin merkittäviä eroja lähestymistavoissa, tavoitteissa ja käytetyissä tekniikoissa.
Osteopaatit keskittyvät diagnosoimaan ja hoitamaan erilaisia rakenteellisia ja toiminnallisia ongelmia. He pyrkivät ymmärtämään ja hoitamaan juurisyitä, jotka aiheuttavat kipua tai häiriöitä kehon toiminnoissa. Hieronta keskittyy enemmän rentoutumiseen, stressin lievittämiseen ja paikallisen lihaskivun hoitamiseen. Hieroja ei yleensä pyri löytämään vaivojen juurisyitä vaan keskittyy enemmän oireiden helpottamiseen.
Osteopaatit käyttävät monenlaisia tekniikoita, kuten nivelten mobilisointia ja manipulaatiota, pehmytkudoskäsittelyä, kraniaalista osteopatiaa ja viskeraalista manipulaatiota. He voivat hoitaa laajaa kirjoa terveydellisiä ongelmia, aina tuki- ja liikuntaelimistön vaivoista ruoansulatusongelmiin ja neurologisiin häiriöihin. Hierojat käyttävät pääasiassa hierontatekniikoita, kuten sivelyä ja hankausta, joiden tavoitteena on lihaskudoksen rentouttaminen ja verenkierron edistäminen paikallisesti.
11. Miten osteopatia eroaa kiropraktiikasta?
Osteopatia perustuu kokonaisvaltaiseen näkemykseen, jossa kehoa tarkastellaan yhtenäisenä järjestelmänä. Osteopaatin tavoitteena on parantaa kehon liikkuvuutta, verenkiertoa ja hermoston toimintaa sekä tukea kehon luonnollista kykyä parantua itse. Hoito voi sisältää lihasten ja nivelten käsittelyä, kallon ja rangan käsittelyä, sekä muun muassa sisäelimiin kohdistuvia menetelmiä. Osteopatiassa korostetaan koko kehon tasapainoa, ei pelkästään oireilevaa aluetta.
Kiropraktiikka keskittyy pääasiassa selkärangan ja hermoston väliseen yhteyteen. Kiropraktikot näkevät, että selkärangan virheasennot (nk. subluksaatiot) voivat häiritä hermoston toimintaa ja sitä kautta aiheuttaa erilaisia terveysongelmia. Hoito koostuu usein nopeista, tarkoista manipulaatioista, eli nivelten "naksautuksista", joilla pyritään korjaamaan selkärangan linjausta ja parantamaan liikkuvuutta. Vaikka kiropraktikko voi käsitellä koko kehoa, sen painopiste on tyypillisesti selkärangassa.
Osteopatia on kokonaisvaltaisempi lähestymistapa, kun taas kiropraktiikka keskittyy enemmän selkärangan rakenteeseen.
12. Voiko osteopatialla hoitaa lapsia tai vauvoja?
Kyllä, osteopatia on erinomainen hoitomuoto lapsille ja vauvoille, sillä se on äärimmäisen hellävaraista ja mukautuu potilaan tarpeisiin. Vauvoilla osteopatiaa käytetään usein koliikin, itkuisuuden, imetysvaikeuksien tai syntymän jälkeisten jännitysten hoitoon. Lapsilla hoito sopii esimerkiksi kasvukipuihin, asentovirheisiin tai urheiluvammoihin. Hoito tehdään aina lapsen ehdoilla: vauvat voivat olla sylissä tai hoitopöydällä, ja isompia lapsia voidaan hoitaa leikin lomassa, jos lapsi ei pysy paikallaan. Vanhempien läsnäolo on tärkeää, ja voit tuoda mukanasi tuttuja leluja, jotta lapsi viihtyy.