Osteopaatti Edvin Sandström
Johdanto osteopatiaan
Sisällysluettelo
1. Osteopatia lyhyesti
Osteopatia on manuaalinen hoitomuoto, joka pyrkii ihmiskehon kokonaisvaltaiseen hoitoon. Sen perusajatuksena on, että kehon rakenne (anatomia) ja toiminta (fysiologia) ovat yhteydessä toisiinsa, ja että keho pystyy paremmin korjaamaan itsensä, kun sen tuki- ja liikuntaelimistön rakenteet ovat tasapainossa. Osteopatia pyrkii edistämään tätä rakenteellista tasapainoa ja siten edistämään tervettä fysiologista toimintaa. Osteopaattinen hoito perustuu anatomian ja fysiologian syvälliseen tuntemukseen, ja osteopatian holistiseen parantamisen filosofiaan.
Osteopaattisessa hoidossa käytetään monenlaisia tekniikoita, kuten pehmytkudosten käsittelyä, nivelten mobilisointia ja manipulointia. Hoito on tyypillisesti lempeää ja kohdistuu koko kehoon, mikä erottaa sen joistakin muista manuaalisista terapioista, jotka keskittyvät enemmän tiettyihin oireisiin tai kehon osiin.
Osteopaatit hoitavat monenlaisia vaivoja, kuten tuki- ja liikuntaelimistön jäykkyyksiä ja liikerajoitteita, selkä- ja niskakipuja, päänsärkyä ja urheiluvammoja. Lisäksi osteopaatti voi auttaa lievittämään elimistön toiminnallisia häiriöitä kuten ruoansulatusvaivoja, stressiä ja jopa joitakin kroonisia sairauksia.
Osteopaatin koulutus kestää neljä vuotta, ja osteopaatti on Valviran hyväksymä terveydenhuollon ammattihenkilö. Eurooppalaisen osteopatiastandardin (EN 16686) ansiosta voit luottaa siihen, että osteopaattisi tarjoaa sinulle turvallista ja korkealaatuista hoitoa. Osteopaatin vastaanotolla sinua kohdellaan hienovaraisesti, kunnioituksella ja arvostuksella. Sinun terveytesi ja hyvinvointisi ovat aina etusijalla.
2. Osteopatian historia
Osteopatian kehitti amerikkalainen lääkäri nimeltä Andrew Taylor Still 1800-luvun loppupuolella. Still oli tyytymätön lääketieteen kyvyttömyyteen hoitaa monia sairauksia ja vaivoja. Hän kehitti näkemyksen, että ihmiskehon rakenne ja toiminta ovat läheisessä yhteydessä toisiinsa, ja että keho pystyy itse parantamaan itsensä oikeanlaisissa olosuhteissa. Stillin mukaan tärkeää on löytää ja korjata mekaaniset poikkeavuudet kehossa, jotka häiritsevät normaalia verenkiertoa ja hermoston toimintaa, mikä puolestaan estää kehon luonnollista itseparanemiskykyä. Tämän periaatteen mukaisesti osteopatia keskittyy kehon tukirakenteiden, kuten luuston, lihasten ja nivelten, manuaaliseen käsittelyyn.
Still perusti ensimmäisen koulun, American School of Osteopathy, Missourin osavaltioon vuonna 1892, jonka jälkeen osteopatia levisi nopeasti Yhdysvalloissa 1900-luvun alussa. 1900-luvun puolivälissä osteopatia alkoi saada tunnustusta myös muissa maissa, kuten Isossa-Britanniassa, jossa perustettiin osteopatian kouluja ja järjestöjä. Euroopassa ja monissa muissa osissa maailmaa osteopatia on vakiinnuttanut asemansa tunnustettuna vaihtoehtoisen ja täydentävän lääketieteen muotona, jota käytetään laajasti erilaisten vaivojen hoitoon.
Nykyään osteopatia on laajasti hyväksytty hoitomuoto monissa maissa, ja osteopaatit käyvät läpi perusteellisen koulutuksen ja sertifiointiprosessin. Vaikka osteopatia jakaa joitakin yhtäläisyyksiä muiden manuaalisten terapiamuotojen kanssa, se säilyttää ainutlaatuisen filosofiansa ja lähestymistapansa hoitoon.
3. Osteopatian periaatteet
Osteopatian periaatteet muodostavat perustan osteopatian käytännölle. Osteopatian pääperiaatetta ovat:
-
Keho on kokonaisuus: Osteopatia näkee ihmiskehon yhtenäisenä kokonaisuutena, jossa eri osat vaikuttavat kaikki toisiinsa. Tämä tarkoittaa, että yhden kehon osan toimintahäiriö vaikuttaa koko kehoon, ja hoidon tulisi siten kohdistua koko kehoon eikä vain oireilevaan osaan.
-
Rakenne ja toiminta ovat vuorovaikutuksessa: Osteopatian periaatteiden mukaan kehon rakenne (anatomia) ja toiminta (fysiologia) vaikuttavat toisiinsa. Kun kehon rakenne on tasapainossa ja vapaa liikkumaan, kehon fysiologia toimii esteettä.
-
Keholla on kyky parantaa itsensä: Osteopatia perustuu vahvasti periaatteeseen, että keholla on luontainen kyky ylläpitää terveyttä ja parantaa itsensä. Osteopaattisen hoidon tavoitteena on tukea tätä itseparanemisprosessia poistamalla esteitä, kuten lihaskireyksiä ja nivelten liikerajoituksia, jotka häiritsevät kehon normaalia toimintaa.
4. Tieteellinen ja kokemusperäinen näyttö osteopaatin työssä
Osteopatia on jatkuvan oppimisen ala, jossa yhdistyy tieteellinen ja kokemusperäinen näyttö.
Monet osteopaatit seuraavat alansa uusimpia tutkimuksia, jotta voimme ymmärtää paremmin eri hoitomenetelmien tehoa ja turvallisuutta. Osteopaattien kesken on tavallista osallistua säännöllisesti koulutuksiin ja täydennysopintoihin, mikä auttaa meitä pysymään ajan tasalla parhaista käytännöistä ja uusista lähestymistavoista. Tutkimustietoon nojaava lähestymistapa osteopatiassa on olennainen osa ammatillista käytäntöä ja se auttaa varmistamaan, että hoito on sekä tehokasta että turvallista.
Toisaalta osteopatia perustuu vahvasti myös kokemusperäiseen näyttöön. Osteopaatteina keräämme vuosien mittaan kokemuksia asiakkaiden hoidosta, mikä kehittää vahvan kokemusperäisen kliinisen päättelykyvyn. Tämä kyky mahdollistaa asiakkaan ongelman tunnistamisen ja sopivimpien hoitotekniikoiden valitsemisen, ilman teoreettista viitekehystä. Osteopaatit käyttävät henkilökohtaisia ja kollegoidensa kokemuksia arvioidakseen, mitkä hoitotekniikat toimivat parhaiten tietyissä olosuhteissa. Esimerkiksi jos tietyt manipulaatio- tai mobilisaatiotekniikat ovat aiemmin auttaneet vastaavanlaisista oireista tai sairauksista kärsiviä potilaita, osteopaatti voi käyttää näitä kokemuksia perustellakseen niiden käyttöä uudelle potilaalle. Koulutuksissa voimme vaihtaa kokemuksia ja oppia uusia tekniikoita ja lähestymistapoja, jotka perustuvat kollegoiden kokemuksiin.
5. Kenelle osteopatia sopii?
Osteopatian hoitomahdollisuudet eivät rajoitu vain tiettyihin oireisiin tai vaivoihin, vaan se sopii monenikäisille ja eri elämäntilanteissa oleville ihmisille, ja sitä voidaan käyttää laajasti eri akuuttien ja kroonisten vaivojen hoitoon. Osteopatia tarjoaa kokonaisvaltainen lähestymistapa kehon terveyteen ja hyvinvointiin.
Vauvat ja lapset: Osteopatiaa käytetään usein vauvojen koliikin, imetysvaikeuksien ja syntymän jälkeisten jännitystilojen lievittämiseen. Lapsilla osteopatia voi auttaa esimerkiksi kasvuun liittyvissä kiputiloissa tai asentovirheiden korjaamisessa.
Urheilijat: Urheilijat hyödyntävät osteopatiaa vammojen ennaltaehkäisyssä ja hoidossa sekä suorituskyvyn parantamisessa. Osteopatia voi auttaa urheilijaa palautumaan rasituksesta nopeammin ja parantaa kehon liikkuvuutta ja linjausta.
Työikäiset aikuiset: Toimistotyöntekijät ja fyysisesti raskasta työtä tekevät voivat kohdata erilaisia tuki- ja liikuntaelimistön vaivoja, kuten niska- ja selkäkipuja. Osteopatia voi auttaa lievittämään näitä vaivoja ja parantaa kykyä ylläpitää hyvää työergonomiaa.
Ikääntyneet: Vanhemmilla ihmisillä osteopatia voi auttaa ylläpitämään liikkuvuutta ja lievittämään kipua, mikä parantaa elämänlaatua ja auttaa säilyttämään itsenäisyyden.
Raskaana olevat naiset: Raskauden aikana naisen keho käy läpi monia muutoksia, jotka voivat aiheuttaa kipua ja epämukavuutta. Osteopatia voi auttaa lievittämään monia raskauteen liittyviä vaivoja.
Kroonisia sairauksia sairastavat: Osteopatia voi tukea kroonisten sairauksien, kuten astman, ruoansulatushäiriöiden ja migreenin hoitoa. Se voi auttaa parantamaan kehon yleistä fysiologista toimintaa ja vähentämään oireiden vakavuutta.
6. Mitä osteopatiakäynnillä tapahtuu?
Tutkimus ja arviointi: Osteopaatti aloittaa yleensä asiakkaan tapaamisen haastattelulla, jossa kartoitetaan asiakkaan terveyshistoria ja nykyiset oireet. Tätä seuraa fyysinen tutkimus, jossa osteopaatti käyttää havainnointia ja käsillä tunnustelua arvioidakseen kireyksiä, epätasapainoja ja liikerajoitteita kehon rakenteissa. Vaikka osteopaatit eivät tee lääketieteellistä diagnoosia samalla tavalla kuin lääkärit, he tekevät kliinisen arvion potilaan tilasta käyttäen tietoa potilaan historiasta ja fyysisestä tutkimuksesta.
Hoitosuunnitelman laatiminen: Osteopaatti kehittää yksilöllisen hoitosuunnitelman, joka määrittelee hoidon tavoitteen.
Manuaalinen hoito: Osteopaatti käyttää erilaisia manuaalisia tekniikoita saavuttaakseen hoitotavoitteensa. Nämä tekniikat voivat olla lempeitä tai voimakkaampia, riippuen potilaan tilasta ja tarpeista.
Neuvonta ja itsehoidon ohjaus: Lisäksi osteopaatti usein neuvoo potilasta elämäntapamuutoksissa, ergonomiassa ja harjoituksissa, jotka voivat auttaa asiakasta ylläpitämään terveyttä ja ennaltaehkäisemään vaivoja. He saattavat myös antaa ohjeita kotiharjoitteluun ja stressinhallintaan.
7. Mitä hoitotekniikoita osteopaatti käyttää?
Osteopaatit käyttävät monenlaisia manuaalisia hoitotekniikoita, tekniikat voivat vaihdella riippuen potilaan iästä, terveydentilasta ja hoitoon hakeutumisen syystä. Osteopaatit räätälöivät hoitonsa yksilöllisesti kullekin potilaalle, ja he voivat yhdistellä eri tekniikoita.
Pehmytkudoskäsittely: Tämä tekniikka kohdistuu kehon pehmytkudoksiin, kuten lihaksiin, nivelsiteisiin ja jänteisiin. Osteopaatti käyttää erilaisia otteita ja liikkeitä, kuten venytyksiä ja painelua, jotta lihasten jännitys ja kireys saadaan lievittymään ja verenkierto paranemaan.
Mobilisointi: Mobilisointi on tekniikka, jossa osteopaatti käyttää passiivisia liikkeitä nivelissä liikkuvuuden parantamiseksi ja kivun lievittämiseksi. Tämä tekniikka ei yleensä sisällä äkillisiä tai voimakkaita liikkeitä.
Manipulaatio: Manipulaatio tarkoittaa nopeaa, mutta tarkasti kontrolloitua liikettä nivelelle, joka on menettänyt normaalin liikkuvuutensa. Tämä voi johtaa nivelen napsahdukseen, joka syntyy siitä, kun nivelnesteeseen muodostuu kaasukuplia alipaineen seurauksena. Manipulaatio pyrkii palauttamaan nivelen normaalin toiminnan.
Myofaskiaalinen vapautus: Tämä tekniikka keskittyy kehon faskioihin, eli sidekudoksiin, jotka ympäröivät ja tukevat kehon kaikkia rakenteita. Osteopaatti käyttää painetta ja venytystä vapauttaakseen faskioita, mikä voi auttaa parantamaan liikkuvuutta ja nestekiertoa.
Viskeraaliset tekniikat: Viskeraalisessa hoidossa keskitytään kehon sisäelinten, kuten suoliston ja maksan, hoitoon. Osteopaatti käyttää varovaisia otteita parantaakseen elinten ja niitä ympäröivien kudosten liikkuvuutta, mikä edistää elinten fysiologista toimintaa ja vaikuttaa näin ollen positiivisesti yleiseen terveyteen ja hyvinvointiin.
Kraniaalinen osteopatia: Tunnetaan myös nimellä kraniosakraaliterapia, tässä hoitomuodossa keskitytään erityisesti pään ja ristiluun alueeseen. Osteopaatti aistii kehon hienovaraisia liikkeitä ja käyttää kevyttä painetta normalisoidakseen aivojen ja selkäytimen ympärillä olevan nestekierron.
8. Mihin osteopatia auttaa?
Tuki- ja liikuntaelimistön ongelmat: Osteopatia on tunnettu erityisesti sen kyvystä hoitaa selkäkipuja, niskakipuja, iskiasta, lantion, polvien ja olkapäiden ongelmia sekä muita lihas- ja nivelvaivoja.
Hengitysongelmat: Tekniikat, jotka keskittyvät rintakehän liikkuvuuden parantamiseen, voivat auttaa hengitysongelmien, kuten astman hoidossa.
Stressi ja sen fyysiset oireet: Osteopatia voi auttaa vähentämään stressiä ja sen aiheuttamia fyysisiä oireita, kuten lihasjännitystä ja unettomuutta.
Päänsäryt ja migreenit: Osteopatian kraniaaliset tekniikat voivat auttaa lievittämään päänsärkyä ja migreeniä, jotka saattavat johtua esimerkiksi jännityksestä tai rakenteellisista ongelmista kaulan ja pään alueella
Ruoansulatusongelmat: Osteopaattiset tekniikat voivat parantaa ruoansulatuskanavan toimintaa lievittämällä stressiä ja normalisoimalla autonomisen hermoston tasapainoa.
Vauvojen ja lasten vaivat: Osteopaatit voivat hoitaa vauvoja ja lapsia, jotka kärsivät esimerkiksi synnytyksen jälkeisistä jännityksistä, koliikista tai pään muodon epäsymmetriasta.
Osteopatiaa voidaan käyttää myös ennaltaehkäisevänä hoitona tukemaan kehon hyvinvointia ja estämään mahdollisten ongelmien syntymistä. Koska osteopatia hoitaa ihmistä kokonaisvaltaisesti, sitä kannattaa hyödyntää myös ennen oireiden syntymistä.
9. Miten osteopatia eroaa fysioterapiasta?
Osteopatia ja fysioterapia ovat molemmat terveydenhuollon ammattialoja, jotka keskittyvät ihmiskehon toiminnan parantamiseen ja kivun lievittämiseen, mutta niiden lähestymistavat, perusfilosofiat ja käytetyt menetelmät eroavat toisistaan monin tavoin.
Osteopatia perustuu ajatukseen, että keho on yhtenäinen kokonaisuus, jossa kaikki osat ovat yhteydessä toisiinsa. Tämä tarkoittaa, että osteopaatit pyrkivät hoitamaan kehoa kokonaisvaltaisesti, mikä tarkoittaa koko kehon rakenteellisten häiriöiden korjaamisen, jotta kehon oma parantava kyky voi toimia optimaalisesti. Fysioterapia keskittyy enemmän tiettyihin oireisiin tai sairauksiin ja niiden kuntoutukseen. Fysioterapeutit käyttävät usein harjoituksia ja laitteita auttaakseen potilasta palauttamaan ja ylläpitämään liikkuvuutta, voimaa ja toiminnallisuutta.
Osteopaatit käyttävät pääasiassa käsillä tehtäviä tekniikoita, kuten pehmytkudoskäsittelyä, nivelten mobilisointia ja manipulaatiota sekä kraniaalisia ja viskeraalisia tekniikoita. Fysioterapeutin työssä korostuu usein aktiivinen kuntoutus, jossa potilas itse osallistuu hoitoonsa aktiivisesti harjoittelun kautta. Fysioterapeuttien käyttämiä menetelmiä ovat muun muassa harjoitusohjelmat, sähköhoidot (esim. TENS), ulträänihoidot ja kylmä- tai lämpöhoidot.
Vaikka molemmat ammattilaiset voivat hoitaa monenlaisia kiputiloja ja toiminnallisia häiriöitä, osteopatiaa voidaan pitää erityisen sopivana kehon rakenteellisten ja toiminnallisten epätasapainotilojen hoitoon, kun taas fysioterapia on tehokasta erilaisten vammojen ja sairauksien kuntoutuksessa, etenkin kun potilaan toipumisprosessi hyötyy aktiivisesta harjoittelusta Vaikka osteopatia ja fysioterapia eroavat toisistaan, ne eivät ole toisiaan poissulkevia ja voivat toimia hyvin yhdessä monien terveysongelmien hoidossa.
10. Miten osteopatia eroaa hieronnasta?
Osteopatia ja hieronta ovat molemmat manuaalisia hoitomuotoja, jotka keskittyvät kehon kudosten käsittelyyn, mutta niillä on merkittäviä eroja lähestymistavoissa, tavoitteissa ja käytetyissä tekniikoissa.
Osteopaatit keskittyvät diagnosoimaan ja hoitamaan erilaisia rakenteellisia ja toiminnallisia ongelmia. He pyrkivät ymmärtämään ja hoitamaan juurisyitä, jotka aiheuttavat kipua tai häiriöitä kehon toiminnoissa. Hieronta keskittyy enemmän rentoutumiseen, stressin lievittämiseen ja paikallisen lihaskivun hoitamiseen. Hieroja ei yleensä pyri löytämään vaivojen juurisyitä vaan keskittyy enemmän oireiden helpottamiseen.
Osteopaatit käyttävät monenlaisia tekniikoita, kuten nivelten mobilisointia ja manipulaatiota, pehmytkudoskäsittelyä, kraniaalista osteopatiaa ja viskeraalista manipulaatiota. He voivat hoitaa laajaa kirjoa terveydellisiä ongelmia, aina tuki- ja liikuntaelimistön vaivoista ruoansulatusongelmiin ja neurologisiin häiriöihin. Hierojat käyttävät pääasiassa erilaisia hierontatekniikoita, kuten sivelyä ja hankausta, joiden tavoitteena on lihaskudoksen rentouttaminen ja verenkierron edistäminen