Osteopaatti Edvin Sandström
Biodynaaminen osteopatia
Mitä?
Biodynaaminen osteopatia on lempeä hoitomuoto, jossa yksittäisten vaivojen sijaan keskitytään kehon kokonaisvaltaista toimintaa hallitseviin säätelymekanismeihin, jotka toimiessaan mahdollistavat useimpien vaivojen paranemisen. Biodynaaminen osteopatia eroaa monista muista hoitomuodoista siinä, että kehoa ei pakoteta tiettyyn suuntaan, vaan pyritään kuulemaan ja ymmärtämään, mitä keho tarvitsee. Biodynaamisessa osteopatiassa ei itse asiassa keskitytä vaivoihin ollenkaan, vaan pyritään havaitsemaan “Terveys”, kaikkien elämän vammojen, traumojen ja kuormitustekijöiden takana piilevä vitaliteetti, joka ylläpitää elämänprosesseja näistä haitallisista tekijöistä huolimatta.
Kenelle?
Biodynaaminen osteopatia sopii erityisen hyvin lapsille, vanhuksille sekä kaikille, jotka arvostavat lempeää ja kehoa kunnioittavaa lähestymistapaa.
Mihin?
Biodynaaminen osteopatia on parhaimmillaan kroonisten ja epämääräisten vaivojen hoidossa, joihin ei yrityksistä huolimatta ole löytynyt apua. Usein selkeä parannus havaitaan jo 2–3 hoitokerran jälkeen.
Historia
Biodynaaminen osteopatia perustuu kolmen suuren osteopatian opettajan filosofiaan ja käytäntöön. Ensimmäinen näistä on Andrew Taylor Still (1828-1917), joka perusti osteopatian vuonna 1874. Still pyrki löytämään potilaistaan "Terveyden", joka oli hänen mukaansa aina läsnä, vaikka potilaat olisivat olleet kuinka sairaita tahansa. Tämä ajatus oli keskeinen osa Stillin hoitotapaa.
Kraniaaliosteopatia saa syntynsä
Toinen opettajista on William Garner Sutherland (1873-1954), joka kehitti kraniaalisen osteopatian. Sutherland oli Stillin oppilas ja omaksui tämän ajattelutavan ja hoitomenetelmät. Opiskelijana vuonna 1899 Sutherland alkoi kehittämään kraniaaliteoriaansa tarkastellessaan irrallista kallon ohimoluuta, jonka reunat muistuttivat hänen mielestään kalan kiduksia, ikään kuin osa hengitymekanismia. Sutherlandin varhainen työ perustui osteopatian biomekaaniseen malliin, mutta ajan myötä hänen ymmärryksensä osteopatiasta kehittyi huomattavasti laajemmalle.
Uransa loppuvaiheessa Sutherland kuvaili kehossa toimivaa “primäärihengitystä” (engl. primary respiration), jonka hän näki syntyvän ulkoisten voimien vaikutuksesta. Hän havaitsi, että potilaiden kehot liikkuivat rytmisesti ja hienovaraisesti ulkoisen, kaikkialla läsnä olevan voiman vaikutuksesta, jota hän kutsui "elämän hengitykseksi" (engl. breath of life). Sutherland kuvasi potilaitaan kuin osana merta, jossa aallot liikkuvat rytmisesti veden läpi, ja syvempi vuorovesi (engl. tide) liikkuu sekä veden että aaltojen läpi. Sutherland vertasi elämän hengitystä majakan sykliseen, pyyhkäisevään valonsäteeseen, joka valaisee meren, mutta ei kosketa sitä. Elämän hengitys pyyhkäisee potilaan läpi, synnyttää primäärihengityksen, ja aktivoi potilaan sisällä jo olevat parantavat voimat. Uransa viimeisinä vuosina Sutherland lopetti kaiken mekaanisen liiketestaamisen eikä käyttänyt voimaa hoidoissaan. Hän totesi: "Älä hoida tekniikoilla, vaan lempeällä kosketuksella."
Biodynaaminen osteopatia
Kolmas opettaja on James S. Jealous (1943-), joka kehitti biodynaamisen osteopatian. Tämä osteopatian malli on herättänyt suurta kiinnostusta ja kiistaa ammatin sisällä. Jealous on vuosikymmenten ajan kerännyt kertomuksia Sutherlandin oppilailta ja jatkaa edelleen Sutherlandin kirjoitusten tutkimista. Biodynaaminen osteopatian malli pyrkii jatkamaan siitä, mihin Sutherland jäi elämänsä loppuvaiheessa.
Jealous omaksui termin "biodynamiikka" saksalaisen embryologin Erich Blechschmidtin kirjoituksista. Blechschmidt totesi, että alkion nesteen liike luo sen muodon ja rakenteen. Jealous päätteli, että Blechschmidt on saattanut havaita primäärihengityksen järjestävän voiman. Blechschmidt korosti, että geenit eivät toimi itsenäisesti, vaan ne reagoivat ulkoisiin voimiin. Geenejä voidaan verrata saveen, josta muovataan saviastia. Savi ei yksinään voi muotoutua, vaan se tarvitsee taiteilijan kädet. Ja taiteilijan kädet eivät voi toimia ilman taiteilijan mieltä. Biodynaamisesta näkökulmasta savi edustaa geenejä, kädet edustavat nesteen liikkeitä ja taiteilijan mieli edustaa elämän hengitystä. Jealousin työssä korostuu ajatus siitä, että alkio, täydellisen muodon arkkityyppinä, toimii kehomme itsensä parantamisen mallina. Ne voimat, jotka järjestävät embryologista kehitystä, ovat läsnä koko elämämme ajan, valmiina ilmentämään terapeuttista voimaansa. Toisin sanoen, alkion kehitystä ohjaavat voimat muuttuvat parantaviksi voimiksi syntymän jälkeen.
Osteopatiassa keskitytään tyypillisesti ihmisen kehon sisällä oleviin fyysisiin voimiin ja mekaanisiin vuorovaikutuksiin. Ammatin sisällä on kuitenkin yksilöitä, jotka kiinnittivät huomiota toimintaan ihon rajojen ulkopuolella. Robert Fulford puhui potilaan kehoa ympäröivästä tilasta ja keskittyi häiriöihin tällä alueella. Rollin Becker keskittyi usein siihen, miten hoitohuone itse järjestäytyi hoitoprosessin aikana. Päästäkseen vuorovaikutukseen elävän organismin toimintaa järjestävien voimien kanssa, biodynaamista hoitoa harjoittavat osteopaatit eivät tarkastele vain potilaan kehoa, vaan he siirtävät huomionsa myös hoidettavaa ympäröivään tilaan; koko huoneeseen, jossa hoito tapahtuu; ja jopa horisonttiin asti.
Biodynaaminen osteopatia käytännössä
Biodynaamisten periaatteiden soveltaminen synnyttää ainutlaatuisen hoitoprosessin, jossa keskitytään kokonaisuuteen eikä yksittäisiin osiin. Hoitaja kuuntelee kokonaisuutta ja pyrkii saavuttamaan meditatiivisen “neutraalin” mielentilan, jossa hoidettavan kehon kudokset ja nesteet tuntuvat sulautuvan yhdeksi kokonaisuudeksi. Tälle ilmiölle on annettu nimitys"fluid body", jonka suomenkielinen vastine voisi olla "nestemäinen keho", sillä "fluid" ei varsinaisesti viittaa nesteeseen, vaan nestemäisyyteen ja dynaamisuuteen. Jealous toteaa, että kun hoidettava itse saavuttaa neutraalin tilan, keskushermosto rauhoittuu ja hän usein nukahtaa. Keskushermosto väistyy tieltä, ja koko ihminen, kaikki nesteet ja kudokset, sulautuvat fluid bodyksi. Fluid bodyssa aistittava liike on puhtaasti aineenvaihdunnallista (engl. metabolic), reagoiden vapaasti luonnonmaailman ja elämän hengityksen läsnäoloon. Neutraali mielentila, ja sen synnyttämä kokemus kehon nestemäisyydestä, on biodynaamisen osteopatian keskiössä, ja sitä ei voida käsitteellistää, sen voi vain kokea. Tässä "holismin” merkitys muuttuu filosofisesta käsitteestä todelliseksi kokemukseksi.
Jealous tunnusti, että hoitajan tietoisuudella on keskeinen rooli potilaassa tapahtuvien terapeuttisten muutosten syvyydessä. Hän havaitsi, että hänen terapeuttiset tuloksensa paranivat sitä mukaa, mitä enemmän hän pystyi irtautumaan tietoisesta järkeilystä. Kuuntelemalla syvällisesti hoitaja luo yhteyden "Terveyteen", auttaen potilasta palauttamaan yhteytensä parantaviin voimiin, jotka alun perin ohjasivat hänen embryologista kehitystään. Kuten Andrew Taylor Still sanoi: "Terveyden löytäminen tulisi olla lääkärin tavoite. Kuka tahansa voi löytää sairauden.”
Lähde: McPartland, J. M., & Skinner, E. (2005). The biodynamic model of osteopathy in the cranial field. EXPLORE.